Snorklailua Similanilla ja Lam Ru - viidakkovaellus slapareissa

Muistin lahtiessani pakata rinkkaan myos snorkkelin ja maskin; muistot edelliselta Thaimaan reissulta melkein 15 vuotta sitten. Niillekin loytyi kayttoa, kun lahdettiin paivaretkelle Similanin saarille snorklaamaan. Similan kuuluu luonnonsuojelualueeseen. Sinne on taalta Khao Lakista matkaa reilu 80 kilsaa. Parikymmenta maitse ja reilu 60 merella. Enpa olis arvannu, etta noi 60 kilsaa oli tahan mennessa kaikkein kauheimmat tan matkan aikana. Ilmeisesti merisairaus voi iskea vanhemmalla ialla.

Selvittiin kohteeseen kuitenkin ihan yhtena kappaleena, muovipussi taskussa, kayttamattomana. Perilla meita odotti pieni saariryhma, valkosia rantoja ja kirkasta vetta. Nahtiin merikilpikonnakin ja uskomattoman paljon erilaisia kaloja, joille en osaa suomenkielista nimea antaa. Taytyy lisailla veden alla otetut kuvat viela myohemmin, ne on toistaiseksi viela kamerassa tallessa.

Pysahdyttiin kaikkiaan neljalla eri saarella, joista kahdella oli hyvat snorklausmahdollisuudet. Kahdella muulla kaytiin maissa ihailemassa kuumia rantoja, lepakoita ja telttakylia. Osalla saarista oli yopymismahdollisuus valmiiksi pystytetyssa teltassa. Varmasti ainakin yot olis saanu viettaa rauhassa muilta turisteilta.

Matkan aikana kavi taas selvaksi, etta turistejakin on erilaisia. Ranskalaiset ja saksalaiset ei oo hirveen kovassa huudossa taalla. Meidankin seurueeseen kuulu muutama ranskalainen pariskunta, jotka sai kaytoksestaan melko tiukkaa palautetta meidan oppaalta, joka oli kun naispuolinen thaimaalainen Jack Sparrow. Ja kaytos seka kielenkaytto sen mukaista. Kylla se ihan viihteesta kavi siina pahoinvoinnin lomassa. :D

Hieno reissu oli ja mieleen jai taas paljon hienoja kuvia ja hetkia.

Tanaan otin aamulla mopon ja ajelin vajaat 10 kilsaa Phuketiin pain, Lam Run kansallispuistoon. Lahtiessani en kuitenkaan ajatellut kenkavalintaa sen kummemmin, joten tokkasin nuo hyvin palvelleet slaparit vaan jalkaan ja lahdin. Ehka olis voinu miettia vahan pidemmalle, viidakkoon tassa oltiin kuitenkin menossa.

100 bahtin (2,5 euroa) sisaanpaasymaksulla sain kansallispuiston kartan ja ohjeet siita mita minkakin polun paasta loytyy. Valitsin polun, jonka varrella oli eniten "view pointeja", enka pettyny. Ihan uskomattomia puita, liaaneja, liskoja, heinasirkkoja, perhosia ja pienia poukamia loyty sen reitin varrelta. Eika ketaan muuta missaan. Sain viettaa pari tuntia ihan itekseni keskella viidakkoa. Siina unohtu huono kenkavalintakin.

Jos olis viela enemman aikaa taalla, kavisin siella viela toistekin. Mutta seuraava paikka kutsuu jo. Lento Denpasariin Balille lahtee keskiviikkoaamuna klo 6.20, joten hotellilta on lahettava kahden maissa aamuyolla kohti Phuketia ja lentokenttaa. Onneksi ystavallinen naapurin poika Tee lupas heittaa minut kentalle, jos maksan bensat. :)

Hyvin tama reissu etenee. Seuraava tavoite on nahda delfiineja. Balilla sitten.

Noo otomatik, 1-2-3: mopoilua Thaimaassa

lahes 40 asteen helteessa auringon porottaessa kolmen, neljan kilometrin kavelymatkakin voi tuntua ylitsepaasemattomalta. Onneksi taalla joka hotellissa, majatalossa ja tienvarsikojussa vuokrataan mopoja. Paikallisten kielella "motobaiks". Skootterin nakoisia peleja, joissa on kuitenkin kuutiotilavuutta samna verran kun piikissa eika taalla nopeusrajottimia tunneta. Katevia peleja kuitenkin liikkumisen apuna. Paivavuokra tammosessa vehkeessa on useimmissa paikoissa 300 bahtia eli n. 7 euroa.

Paatin yhtena aamuna viime viikolla, etta mopollahan olis kateva kulkea rannalle, kylalle ja kauppaan ja vuokrasin semmosen. Kun aamulla menin kysymaan majapaikan henkilokunnalta, miten homma toimii, eras tati nappasi hihasta kiinni, vei minut viereisen sahan perille ja selitti matkalla, etta noooo otomatik, 1-2-3, ok. En ihan heti paassyt karryille, mista oli kyse, mutta hymyilin ja nyokyttelin. Ajattelin, etta kylla tasta selvitaan kun saa mopon ja paasee liikkeelle. Tati vei minut sitten sinisen Hondan luokse. Selvisi, etta laitteessa oli siis jalkakayttoiset vaihteet, ei automaattisia. Voin kertoa, etta vahan hasardilta saattoi se lahto siita sahan pihasta nayttaa ulkopuolisen silmiin, mutta hyvin tassa on jo monta paivaa selvitty ton sinisen paholaisen selassa. Vaihteetkin alkaa olla jo aika tutut. :)

Muutama paiva sitten ajeltiin laheisia teita ympariinsa etsien paljon mainostettuja vesiputouksia. Kyllahan niita loytykin, ihan kaksin kappalein. Matkakojun mies edellisena iltana mainosti Suang Rain putousta ja antoi kartankin, jonka opastuksella sinne piti loytaa. Jotenkin on kuitenkin suomalainen suuntavaisto mennyt paivantasaajan talla puolen sekaisin, joten ensin eksyttiin pienemmalle Tom Thanin putoukselle. Se olikin melkosen taipaleen takana. Mopollakaan ei paase ajamaan kinttupolkua, joka on nyrkin kokoisten, aivan pyoreitten kivien peitossa. Keskipaivan helteessa siis paadyttiin taluttamaan mopot kiemurtelevaa tieta pitkin viidakon keskelle. Tien paasta loytyi viela pienempi polku, jota pitkin talsimalla melkein paatyi liskon tallaamaksi ja itikoiden kuiviin imemaksi. Loydettiin se vesiputous sitten kuitenkin. Takaisin tullessa oli hiki ja lievasti vitutti, kun ei sita mainostettua vesiputousta loytynyt. Onneksi sattui silmaan kyltti, jossa nuoli osoitti vasemmalle. Lahdettiin sita seuraamaan ja loydettiin loppujen lopuksi Suang Rai. Paikka oli hieno ja vesi putouksessa viileaa. Oli ihan mukava paasta uimaan taistelun paatteeksi.

Toisena paivana otettiin mopot alle ja ajettiin muutama kymmenen kilometria pohjoiseen, Takua Pan kaupunkiin. Taalla ei tienviittoihinkaan ihan voi luottaa. Majapaikasta on tienviitan mukaan 20 kilometria kyseiseen kaupunkiin, mutta mopon mittari naytti kaupungin rajalla 35 kilometria. Takua Pa osoittautuikin melko isoksi kaupungiksi. Taalla on viela vasemman puoleinen liikenne, joten kuusikaistaisella tiella kuorma-autojen seassa ajellessa oli hetkittain hiukka turvaton olo. Ei meidan visiitti hirvean kauan kestanytkaan sitten lahinna liikenteen vuoksi. Melkein voisin sanoa, etta onneksi.

Takaisin tullessa loydettiin ehka maailman kaunein ranta. Se oli se, mita tulin tanne etsimaankin. Ei muita ihmisia, turkoosi vesi, valkonen hiekka, aurinko ja palmut tuulessa. Luulen, etta sinne meen viettamaan nyt useammankin paivan, kun Mikko ja Tiia lahti kotiin. Saan rauhassa lohoilla ja ihmetella elamaa ja ihmisia.

Nyt on aika lahtea markkinoille. Mukaan otetut pokkarit on koluttu loppuun ja siella on koju, josta voi ostaa lisaa.

Ich bin kein Berliner

Pienten vastoinkaymisten jalkeen vihdoin perilla. Tiistaiaamuna nousin Helsinki-Vantaalla Berliinin koneeseen, joka laskeutui ihan ajallaan sinne minne pitikin. Taman jalkeen kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti. Jatkolennon Phuketiin piti lahtea klo 15.05 paikallista aikaa. Neljan maissa yrmea lentoemo kuitenkin tuli ilmoittamaan, etta lento on peruttu ja korvaava lahtee klo 6.00 seuraavana aamuna. Taman jalkeen oli ohjelmassa kivasti jonottamassa. Ensin jonotettiin matkatavaroita, sitten hotellipaikkaa, sitten bussikuljetusta ja sitten viela hotellilla huonetta. Jonottaminen jatkui viela ravintolassa. Kaiken taman jalkeen kateen jai kolme rostiperunaa ja flunssa. Ei sita kovin usein tule montaa tuntia pyorittya 10 asteen pakkasessa kesavaatteissa.

Seuraavana aamuna oli sitten bussikuljetus takaisin Berliinin lentokentalle klo 4.30. Perille kun paastiin, niin meille kerrottiin, etta lentoa on siirretty ja se lahtee klo 8.02. Fine. Seitseman jalkeen odoteltiin, etta joko sinne passitarkastukseen paasee, mutta ei. Taas tuli sama Air Berlinin aina iloinen tati sanomaan, etta kone lahtee klo 10.15. Siina sita sitten taas odotettiin. Vihdoin klo 10.30 istuin koneessa omalla paikallani ja puoli kaksitoista konekin paasi lahtemaan. Taman kokemuksen perusteella voisin sanoa, etta Saksa on paska maa, jossa ei ole mitaan muuta hyvaa kuin kahvi. Kiitos tastakin kokemuksesta.

Taytyy sanoa, etta naitten pienten vastoinkaymisten jalkeen Thaimaa  on kylla jo reilussa kahdessa paivassa palkinnut. Lammin on, paalle +35 paivittain. Merivesi on turkoosia, palmut heiluu tuulessa ja meininki on kaikin puolin rento ja mukava.

Varasin etukateen jo majoituksen pienesta hotellista, jossa on pelkkia bungaloweja. Eika ole tarvinnut pettya. Paikka on kaikin puolin siisti, ihmiset mukavia ja kaikki toimii niin kuin pitaakin. Hintakaan ei paata huimaa.

Ei ole tassa kolmessa paivassa viela kauheasti tapahtua. Khao Lak on tullut tutuksi ja eilen kaytiin ihan mielenkiinnosta tarkastamassa Phuketissa Patong beach ja Bangla road. Siella ne kaikki Thaimaan ladyboyt pesii. Muuten ihan mukava kierros, mutta kun vastaan kavelee enemman saksalaisia kuin paikallisia, niin en tunne paikkaa omakseni. Mieluummin pysyttelen taalla maaseudulla, missa palmut on palmuja, rannat valkosia ja ruoka hyvaa.

Ruuasta puheen ollen. Eilen kaytiin syomassa paikallisessa seafood-paikassa. Propsit loistavasta palvelusta ja viela paremmasta kalasta, ravuista ja mustekalasta paikan ilmiselvalle managerille, Teddy Jackille.

Nyt mie lahen jatkamaan, tuolla rannalla on yks palmu, joka huutelee alleen joogailemaan.

Jännitys tiivistyy

Lämpömittari näyttää -21 ja viimeinen saunominen tälle talvelle suoritettu. Pitkään suunnitellun reissun alkamiseen on enää muutama tunti aikaa. Huomenna suunta kohti Helsinkiä ja lento Phuketiin lähtee tiistaiaamuna klo 7.00. Berliinissä täytyy jatkolentoa odotella reilut 7 tuntia ja perillä pitäisi olla keskiviikkoaamuna 7 maissa paikallista aikaa.

Tän lähdön tekeminen on menny siinä mielessä helposti, että on ollu niin paljon muuta tekemistä, ettei oo ehtiny vielä jännittää. Vasta eilen Kuusamon lentokentällä tajusin, että seuraava lento kestääkin sitten vähän pitempään eikä kentällä oo vastassa yhtään tuttua naamaa. Siitä se jännittäminen sitten lähti.

Tarkotuksena on siis viettää kolme viikkoa Thaimaassa, neljä Balilla, kaksi Vietnamissa ja vielä kaksi Israelissa. Edessä on siis varmasti paljon aurinkoa, merta, viidakkoa ja mijoonasti uusia kokemuksia. Toivottavasti myös uusia tuttavuuksia.


Täältä voitte seurata matkan etenemistä. Päivittelen tekstejä ja kuvia aina sopivan hetken tullen. Nähdään sitten kesällä taas. :)


-Minna