Noo otomatik, 1-2-3: mopoilua Thaimaassa

lahes 40 asteen helteessa auringon porottaessa kolmen, neljan kilometrin kavelymatkakin voi tuntua ylitsepaasemattomalta. Onneksi taalla joka hotellissa, majatalossa ja tienvarsikojussa vuokrataan mopoja. Paikallisten kielella "motobaiks". Skootterin nakoisia peleja, joissa on kuitenkin kuutiotilavuutta samna verran kun piikissa eika taalla nopeusrajottimia tunneta. Katevia peleja kuitenkin liikkumisen apuna. Paivavuokra tammosessa vehkeessa on useimmissa paikoissa 300 bahtia eli n. 7 euroa.

Paatin yhtena aamuna viime viikolla, etta mopollahan olis kateva kulkea rannalle, kylalle ja kauppaan ja vuokrasin semmosen. Kun aamulla menin kysymaan majapaikan henkilokunnalta, miten homma toimii, eras tati nappasi hihasta kiinni, vei minut viereisen sahan perille ja selitti matkalla, etta noooo otomatik, 1-2-3, ok. En ihan heti paassyt karryille, mista oli kyse, mutta hymyilin ja nyokyttelin. Ajattelin, etta kylla tasta selvitaan kun saa mopon ja paasee liikkeelle. Tati vei minut sitten sinisen Hondan luokse. Selvisi, etta laitteessa oli siis jalkakayttoiset vaihteet, ei automaattisia. Voin kertoa, etta vahan hasardilta saattoi se lahto siita sahan pihasta nayttaa ulkopuolisen silmiin, mutta hyvin tassa on jo monta paivaa selvitty ton sinisen paholaisen selassa. Vaihteetkin alkaa olla jo aika tutut. :)

Muutama paiva sitten ajeltiin laheisia teita ympariinsa etsien paljon mainostettuja vesiputouksia. Kyllahan niita loytykin, ihan kaksin kappalein. Matkakojun mies edellisena iltana mainosti Suang Rain putousta ja antoi kartankin, jonka opastuksella sinne piti loytaa. Jotenkin on kuitenkin suomalainen suuntavaisto mennyt paivantasaajan talla puolen sekaisin, joten ensin eksyttiin pienemmalle Tom Thanin putoukselle. Se olikin melkosen taipaleen takana. Mopollakaan ei paase ajamaan kinttupolkua, joka on nyrkin kokoisten, aivan pyoreitten kivien peitossa. Keskipaivan helteessa siis paadyttiin taluttamaan mopot kiemurtelevaa tieta pitkin viidakon keskelle. Tien paasta loytyi viela pienempi polku, jota pitkin talsimalla melkein paatyi liskon tallaamaksi ja itikoiden kuiviin imemaksi. Loydettiin se vesiputous sitten kuitenkin. Takaisin tullessa oli hiki ja lievasti vitutti, kun ei sita mainostettua vesiputousta loytynyt. Onneksi sattui silmaan kyltti, jossa nuoli osoitti vasemmalle. Lahdettiin sita seuraamaan ja loydettiin loppujen lopuksi Suang Rai. Paikka oli hieno ja vesi putouksessa viileaa. Oli ihan mukava paasta uimaan taistelun paatteeksi.

Toisena paivana otettiin mopot alle ja ajettiin muutama kymmenen kilometria pohjoiseen, Takua Pan kaupunkiin. Taalla ei tienviittoihinkaan ihan voi luottaa. Majapaikasta on tienviitan mukaan 20 kilometria kyseiseen kaupunkiin, mutta mopon mittari naytti kaupungin rajalla 35 kilometria. Takua Pa osoittautuikin melko isoksi kaupungiksi. Taalla on viela vasemman puoleinen liikenne, joten kuusikaistaisella tiella kuorma-autojen seassa ajellessa oli hetkittain hiukka turvaton olo. Ei meidan visiitti hirvean kauan kestanytkaan sitten lahinna liikenteen vuoksi. Melkein voisin sanoa, etta onneksi.

Takaisin tullessa loydettiin ehka maailman kaunein ranta. Se oli se, mita tulin tanne etsimaankin. Ei muita ihmisia, turkoosi vesi, valkonen hiekka, aurinko ja palmut tuulessa. Luulen, etta sinne meen viettamaan nyt useammankin paivan, kun Mikko ja Tiia lahti kotiin. Saan rauhassa lohoilla ja ihmetella elamaa ja ihmisia.

Nyt on aika lahtea markkinoille. Mukaan otetut pokkarit on koluttu loppuun ja siella on koju, josta voi ostaa lisaa.