Ich bin kein Berliner

Pienten vastoinkaymisten jalkeen vihdoin perilla. Tiistaiaamuna nousin Helsinki-Vantaalla Berliinin koneeseen, joka laskeutui ihan ajallaan sinne minne pitikin. Taman jalkeen kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti. Jatkolennon Phuketiin piti lahtea klo 15.05 paikallista aikaa. Neljan maissa yrmea lentoemo kuitenkin tuli ilmoittamaan, etta lento on peruttu ja korvaava lahtee klo 6.00 seuraavana aamuna. Taman jalkeen oli ohjelmassa kivasti jonottamassa. Ensin jonotettiin matkatavaroita, sitten hotellipaikkaa, sitten bussikuljetusta ja sitten viela hotellilla huonetta. Jonottaminen jatkui viela ravintolassa. Kaiken taman jalkeen kateen jai kolme rostiperunaa ja flunssa. Ei sita kovin usein tule montaa tuntia pyorittya 10 asteen pakkasessa kesavaatteissa.

Seuraavana aamuna oli sitten bussikuljetus takaisin Berliinin lentokentalle klo 4.30. Perille kun paastiin, niin meille kerrottiin, etta lentoa on siirretty ja se lahtee klo 8.02. Fine. Seitseman jalkeen odoteltiin, etta joko sinne passitarkastukseen paasee, mutta ei. Taas tuli sama Air Berlinin aina iloinen tati sanomaan, etta kone lahtee klo 10.15. Siina sita sitten taas odotettiin. Vihdoin klo 10.30 istuin koneessa omalla paikallani ja puoli kaksitoista konekin paasi lahtemaan. Taman kokemuksen perusteella voisin sanoa, etta Saksa on paska maa, jossa ei ole mitaan muuta hyvaa kuin kahvi. Kiitos tastakin kokemuksesta.

Taytyy sanoa, etta naitten pienten vastoinkaymisten jalkeen Thaimaa  on kylla jo reilussa kahdessa paivassa palkinnut. Lammin on, paalle +35 paivittain. Merivesi on turkoosia, palmut heiluu tuulessa ja meininki on kaikin puolin rento ja mukava.

Varasin etukateen jo majoituksen pienesta hotellista, jossa on pelkkia bungaloweja. Eika ole tarvinnut pettya. Paikka on kaikin puolin siisti, ihmiset mukavia ja kaikki toimii niin kuin pitaakin. Hintakaan ei paata huimaa.

Ei ole tassa kolmessa paivassa viela kauheasti tapahtua. Khao Lak on tullut tutuksi ja eilen kaytiin ihan mielenkiinnosta tarkastamassa Phuketissa Patong beach ja Bangla road. Siella ne kaikki Thaimaan ladyboyt pesii. Muuten ihan mukava kierros, mutta kun vastaan kavelee enemman saksalaisia kuin paikallisia, niin en tunne paikkaa omakseni. Mieluummin pysyttelen taalla maaseudulla, missa palmut on palmuja, rannat valkosia ja ruoka hyvaa.

Ruuasta puheen ollen. Eilen kaytiin syomassa paikallisessa seafood-paikassa. Propsit loistavasta palvelusta ja viela paremmasta kalasta, ravuista ja mustekalasta paikan ilmiselvalle managerille, Teddy Jackille.

Nyt mie lahen jatkamaan, tuolla rannalla on yks palmu, joka huutelee alleen joogailemaan.