Lombok-todellinen tropiikki

Vähän vajaa viikko sitten siirryin Phuketista Balin kautta Lombokille. Matkantekoon sisältyi elämäni paras lentokokemus. Puolen tunnin matka Denpasarista Lombokin Prayaan tehtiin 50 paikkasella potkurikoneella. Kone ei missään vaiheessa noussut pilvien yläpuolelle, joten näkymät oli ihan mahtavat. Delfiiniparvenkin näin matkalla. Tähän vielä lisäksi se, että puolen tunnin mittasella lennolla tarjoiltiin juomista ja muffinsseja, mutta neljän tunnin lennolla Phuketista Denpasariin ei saanut edes vettä.

Lombokille saapumisen jälkeen ajettiin taksilla puolitoista tuntia Prayasta Senggigiin. Matkalla ei muuta näkynyt kun riisipeltoja ja paikallista asutusta. Täällä ei turismi vielä jyllää. Hotelli on aivan mahtavalla paikalla. Mökit on kaikki rakennettu jyrkkään rinteeseen ja huoneen parvekkeelta voi joka ilta katella kun aurinko laskee viereisen niemenkärjen taakse.

Täällä ihmiset on vielä (jos vaan mahdollista) ystävällisempiä kun Thaimaassa. Ostettiin yks päivä onget ja lähdettiin rantaan kalastamaan, mutta eihän meillä mitään syöttejä ollut. Yks vanha kuivakka kalastajapappa aintoi kuitenkin omistaan ja vaihtoi onkiin vielä paremmat koukutkin. Hyviä vinkkejä saatiin myös. Pappa oli myös innokkaasti hurraamassa joka kerta kun näytti siltä, että kala on nousemassa.

Jos Thaimaassa oli lämmin, niin täällä on vielä lämpösempi. Ilma on koko ajan kosteeta, joten paikalla istuessakin on hiki. Myös varjossa. Mutta kaikkeen tottuu ja onneksi rantaan ei ole kun kymmenen askelta matkaa, uima-altaalle vielä vähemmän.

Meillä oli myös auto vuokralla pari päivää. Sekin oli ihan uusi kokemus. Enpä oo ennen ollu Suzuki Jimnyn kyydissä. Sitä vois melkein maastoautoksi kutsua, mutta jousituksessa oli ehkä vähän toivomisen varaa: täällä kun ei nuo tiet oo ehkä parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Ensimmäisenä päivänä ajettiin rannikkoa pohjoiseen päin vesiputouksille. Taas oltiin viidakkovaelluksella släpäreissä. Mie pääsin ensimmäiselle vesipuotukselle asti ja siitä vielä pientä polkua muutaman sata metriä eteenpäin, mutta kun vastaan tuli puolimetriä leveä silta ilman kaiteita ja poikkipuitten välistä oli suoranäkymä virtaavaan veteen ja parinkymmenen metrin pudotus, niin minun matkanteko jäi siihen. Kuulin, että sen sillan jälkeen matkalla oli vielä toinen samanlainen, mutta kapeampi koettelemus. Ja koski, jota pitkin piti hyppiä kiveltä toiselle. Tämän jälkeen ei matkan keskeytyminen enää niin harmittanu. Silläkin matkalla, jonka pääsin etenemään, näin kaikenlaista. Apinoita, kahvi- ja banaanipuita, liaaneja, perhosia, liskoja ja ihmeellisiä kukkia.

Toisena päivänä ajeltiin rannikkoa jonkun matkaa etelään ja siitä vähän sisämaahan päin, Mataramin kaupunkiin. Sieltä löytyi ihan Amerikan mallin mukaan rakennettu kauppakeskus sekä paikalliset markkinat. Kauppakeskus sinällään jo oli ihan nähtävyys, mukaan ei kuitenlaan tarttunut mitään. Markkinoilta ostettiin hedelmiä. Täällä kun on kaikennäkösiä, joista Suomessa en ole kuullutkaan. Vieläkään ei kyllä oo ihan selvää, että mitä nää hedelmät on nimeltään. Pitää ottaa joku päivä kuva ja laittaa näytille, josko joku osais avittaa.

Huomenna aamulla siirrytään Gili Trawanganille. Siellä pitäis olla yhdet maailman parhaista snorklailumahdollisuuksista. Odotan innolla. :)